Historia

Olen piirtänyt ja värittänyt lapsesta saakka. Öljyväreihin pääsin tutustumaan äitini Tarjan kautta. Hän osti tiimarista , minulle ensimmäiset öljyvärit. Ja ensimmäinen maalaukseeni oli kopio Maria Wiikin työstä nimeltä rukous. Ja se ensimmäinen työni onkin nähtävissä taidekahvilassa. Se säästyi äitini ansiosta. Hän säilytti ne ,vaikka itse olisin hävittänyt . Olin 9-vanhaksi jo hyvin kriittinen itseeni. 

Eli olen opiskellut lapsena maalausta kopioimalla töitä joista itse pidän , sekä kirjastosta lainaamillani tekniikka oppikirjoilla. Näinollen voinkin sanoa itseäni itseoppineeksi taiteilijaksi. Lintu töitä tein myöskin paljon. Joten von wrightin veljesten maalaukset tulivat tutuiksi . Edelfelt , Galen-kallela , Halonen ... Näitä kopioin paljon. Sitten tuli noin 14- vuotiaana vaihe että aloin liikkumaan hyvin paljon luonnossa. Aloin maalaamaan sitä mikä itsestä tuntui kauniilta, eli niittyjä , maisemia metsästä. Ihmisiä askareissa. Mielikuvia paikoista joita ei välttämättä ole , mutta voisi olla . Myös paljon piilotin töihini silloin jo enkeleitä . Sekä jo silloin tauluihin alkoi liittymään runoja ja satuja myös jo silloin sävellyksiäkin, Mikä sattuikin hyvin koska sain myös levytettäväkseni siihen liittyvää musiikkia kun olin päässyt täyteenikään. Hyvin aktiivien maalaus vaihe kesti 18-ikävuoteen saakka. Olin maalannut itseni uuvuksiin. Tuntui että ei ole enää aiheita mistä maalata. Joten vierähti runsas kaksi vuotta kun en koskenutkaan siveltimeen. Tietenkin olin hyvin paljon esiintymässä ympäri suomea. Sekin osaltaan vaikutti siihen että pariin vuoteen ei syntynyt ainuttakaan työtä. Kunnes eräänä aamuyönä kun ajelin keikalta kotiin , oli uskomattoman kaunis usva. Pysähdyin pitkäksi aikaa tutkimaan maisemaa ja kun pääsin kotiin , avasin maalaushuoneen oven ja sulkeudun sinne koko aamuksi kunnes usva oli ikuistettu tauluksi. Siitä avautui taas uusi maalaus kausi ja inspiraatio vain on lisääntynyt vuosien saatossa. Olen viimeisen 15- vuoden aikana vienyt taulujani näyttelyihin useaan otteeseen , mutta jotenkin tämä reissu elämä on tullut tutuksi tässä toisessa ammatissani ja siitä syystä olen halunnut maalauksilleni paikan jossa niitä voi halutessaan käydä katsomassa. Sekä suuri syy on myös se että haluan tauluilleni oikean ympäristön . Jopa tuoksutkin ovat tärkeät. Metsää vieressä , hirsiseinää, linnunlaulua. Ne ovat minulle ja tauluilleni oikea paikka tulla esiin . Jokaista työtä joka valmistuu , mietin hyvin tarkkaan mihin ne asetetaan . 2013 löytyikin sellainen paikka joka vastasi kaikkia odotuksiani . Tarja- äitini innostui ideasta ja toimii nyt taidekahvilan emäntänä. Galleria on suuri unelmieni täyttymys . Paikka on itselleni suuri inspiraation lähde. Ei ole asiaa ja tunnelmaa mitä en voisi siellä maalata. Juuri parhaillaan 2015 vuonna syksyllä maalaan ensikevään näyttelyä joka on  nimeltään ;  elämän kauniit hetket . Sekä näyttelyssä on joka vuosi vaihtuva vuodenaika teema. 

Nyt jatkan tarinointia yli vuoden jälkeen tänne minun taidesivuilleni. 

Paljon on tapahtunut tuon edelleisen kirjoituksen jälkeen. Näyttely jota silloin parhaillaan maalasin , meni oikein loistavsti. Taidepolku jota kahvilaani haaveilin metsän keskelle, saatiin avattua myös viimekesänä 2016 . Siitä tuli todella rauhoittava ja sellainen kuin olin haaveillut. Se oli todella kova työ. Onneksi sain siihen apuun ystäviä, että ei tarvinnut yksin kaikkia hiekkoja kottikärryjen kera, metsään roudata. Myös tapahtumat olivat oivan uskomattoman ihania ja näin talvella niitä on lämpö muistella. 

Nyt tässä kirjoitan ja istun minun ateljeessa.Tuore öljyväri tuoksuu ja olen juuri viimeistelemässä kesätaulujen kolmatta maalausta. Kun sen saan valmiiksi on kaikki tämän vuoden näyttelyn vuodenaika työt valmiina. Sitten toki on vielä lapsuusmuistot ja sen osuuden kaksi työtä kokonaan vielä aloittamatta. Nyt eletään päivää perjantai 20.1.2017 kello on kohta yksi ja ulkona tupruttaa hieman lunta. Eilen yöllä sain runon kesämaalauksista valmiiksi ja olen siihen tyytyväinen. Se on hieman surullinen mutta totta. siitä tulikin mieleeni kertoa se että minun taulut eivät liki koskaan synny ilman tarinaa. Vaikka joku voisi ajatella että" hei ,tuossahan on pelkkä maisemakuva" niin se ei koskaan ole. Tietenkin ne ihmiset jotka ovat taidegalleriassani käyneet ovat sen jo todenneet että jokaisen työn vieressä on runo joka avaa taulun sisällön paremmin esiin. Nyt menen jatkamaan maalausta valmiiksi ja tulen taas pian jatkamaan tarinaani. Anne 

 

Muistelut jatkuu seuraavassa numerossa ....